perjantai 4. marraskuuta 2016

Sydämeltään esteetikko


Tiedättekö sen tunteen, kun on viimein päässyt sellaiseen kotiin, joka miellyttää omaa silmää joka nurkasta? Kun on vuosikaudet asunut vuokra-asunnoissa, joissa oikein mikään ei ole kohdannut omien mieltymysten kanssa? Kodissa mulle lähes tulkoon tärkeintä on keittiö. Ei siksi, että olisin mikään himokokkaaja, en todellakaan, mutta keittiön ulkonäöllä on valtavan suuri merkitys. Keittiön, vessan ja kylpyhuoneen ulkonäöllä. Monissa edellisissä asunnoissa vessa oli yhtä kuin kylpyhuone. 

Kun muutin kotoa lukion jälkeen mennäkseni puutarhakouluun, oli ensimmäinen oma kämppäni reilut 60 neliönen (ihan luksusta) kaksio pikkukaupungin keskustassa puutalon toisessa kerroksessa. Asunnossa oli juuri tapetoitu olohuone ja makuuhuone, keittiö valkoisine ovineen ja männynvärisine listoineen ja vetimineen oli suoraan 90-luvulta, koko kämpässä muovimatot, myös kylpyhuoneen seinissä ja lattiassa. Mulla oli jopa oma sauna ja parveke! Olihan se melkoisen ruhtinaallinen opiskelineidin ekaksi asunnoksi. Ruhtinaallisiksi ei voinut kuvailla rahamäärää, joka jäi opintotuesta käteen vuokran jälkeen: 5 euroa. En tiedä. miten vielä olen hengissä :D

Seuraava kämppä oli ensimmäinen yhteinen kotimme, yksi iso huone ja keittiö vähän isomman kaupungin puutaloalueella. Keittiö oli maalaisromanttisen vaalea ja suhteellisen uusi, huoneessa oli alkuperäinen vihreä koristeellinen kaakeliuuni, joka vieläpä oli toiminnassa. Vessassa oli suihkukaappi.

Sitten seurasikin liuta muita asumuksia. 

Rivitalokolmio 90-luvun designilla (samanlaiset keittiönkaapit kuin ekassa kämpässä) ja kylpyhuoneessa muovimatto lattiassa ja seinissä samaten kuin vessassa. Asunto oli miehen oma ja sinne tehtiin lattiaremppa ja pari huonetta tapetoitiin. Koskaan siitä ei kuitenkaan tullut mikään superkiva.

Pieni kaksio hillittömän rumalla keittokomerolla ja lähes oksettavan kamalalla pienen pienellä vessa/suihkukopperolla. Tummat laminaatit oli jees ja paikassa oli hyvä feng shui. 

Sieltä sitten vanhaan puutaloon keittiö + olohuone ja makuualkovi, jossa villasukat pyörivät jaloissa ja verhot heiluivat ikkunoissa. Vanha käyttökiellossa oleva kaakeliuuni ja huonekorkeus 3,5 metriä. Vessassa suihkukaappi. Ei yhtään mun tyyliset tapetit revenneiden pinkopahvien päällä. Vesi omasta kaivosta, koiran juomakupissa hetken aikaa seisovan veden päälle muodostui kelmu. Ei houkutellut juomaan. Osto/kantovesi.

Tilanpuutteessa muutimme saman talon toiseen päätyyn, jossa olikin valtavasti neliöitä. Keittiö ja peräti neljä huonetta. Kaksi kaakeliuunia, ihan kivat maalaisromanttiset keittiönkaapit, vessassa suihkukaappi (taas!!!). Vanhan talon tunnelma pilattu laminaateilla. Vähän enemmän rempattu kuin talon toista päätyä, joten lämpökin pysyi vähän paremmin sisällä eikä joka nurkasta vetänyt. Osto/kantovesi edelleen.

Tästä asunnosta muutimme sitten raksa-aikaiseen väliaikaistaloomme, jossa villasukat lähtivät jälleen pyörimään vinhasti kintuissa. Viime talven kovilla pakkasilla sisälämpötila pysyi maksimissaan 14 asteessa vaikka mitä vippaskonsteja olisi yrittänyt ja sähköyhtiö kiitti. Herrajumala minkälaisia sähkölaskuja postilaatikkoon tipahteli! Noh, untuvapeiton alla tuli ainakin hyvin uni, kun ei ollut tukalan kuumaa :D Talossa ja paikassa on erityisen hyvä feng shui ja ihan mahtavat maisemat koko valtavan peltoaukean yli ja talon vieressä virtaa pieni "joki". Kylpyhuone ja sauna uusimmasta päästä eli 90-luvulta, lattiat monenkirjavia muovimattoja ja lautalattioita. Keittiö sanalla sanoen kauhea, vessa vielä kauheampi. Vesi pellon keskellä olevasta lähteestä joten peseytymistä ja pyykinpesua lukuun ottamatta kanto/ostovesi. 

Ja nyt ollaan täällä On lämmin, hanasta tulee juomakelpoista vettä, pintamateriaalit on yhdessä valittuja ja niin mieluisia. Keittiö on maailman ihanin vaikka itse sanonkin (koska se on mun suunnittelema). Täällä on oma rauha mutta kuitenkin muutaman sadan metrin päässä asuu muitakin ja katuvalot alkavat puolen kilometrin päässä. Pimeyteen olen kyllä tottunut, mutta varsinkin talvisaikaan, kun hämärä tulee niin aikaisin, sitä mielellään kävelee katuvalojen suuntaan lenkkeilemään. Kissatkin asettuivat varsin kivuttomasti uuteen kotiin. Verneri on muuttanut elämänsä aikana seitsemän kertaa ja Helmikin neljästi, joten alkaahan tämä sujua jo ihan rutiinilla.

Tulipas hillittömän pitkä sepustus... Kiva jos jaksoit kahlata loppuun saakka :)

Lupsakkaa perjantaita ja viikonloppua!

14 kommenttia:

  1. Tuo teidän keittiö on kyllä niin kaunis ❤ tapetista puhumattakaan! Minäkin sain uuden kodin seinään tuota tapettia. Nyt voisinkin vain istua ja ihailla kauniita seiniä 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti :) Lukko on kyllä superkaunis ja niin harmoninen.

      Poista
  2. Tiedän, vaikka siitä meillä jo aikaa onkin:)

    VastaaPoista
  3. Niin kaunista ja kodikasta!
    Helmille ja Vernerille terveisiä, heidänkään ei tarvitse enää muuttaa :D

    VastaaPoista
  4. Voi upeaa, olette päässeet muuttamaan uuteen kotiin, kovasti onnea! Hyvin kauniilta näyttää ja tyylikkäältä, sinulla on selvästi hyvä maku. Kaikkien noiden (tuskallistenkin) asuntovälivaiheiden jälkeen tuntuu varmasti ekstrahyvältä päästä ihan omaan kotiin. Onnea!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Kyllä tää on vaan ihana fiilis :)

      Poista
  5. Varmasti ihana tunne ja omasta kodista osaa nyt nauttia täysillä. Teillä on hyvin kaunista ja harmonista. Minäkin olen asustellut vaikka millaisissa kämpissä, Helsingissä hetken jopa keittokomerossa alivuokralaisena :) Lukemattomat ovat ne vanhat puutaloröttelöt, joissa sukat pyörivät jaloissa ja verhot heiluvat. Mikään ei ole muuttunut, mutta kaikkeen tottuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh! Mahtoi olla ahdasta :D Puutalot ovat ihania, röttelöt ehkä eivät kylläkään, vaan kyllä tätä tasaista lämmintä osaa arvostaa viime talven 13-15 asteen sisälämpötilojen jälkeen. Hrr, vieläkin paleltaa kun sitä ajattelee.

      Poista