perjantai 9. joulukuuta 2016

Blogger Recognition Award


Anun puutarhasta tupsahti tunnustus, suuret kiitokset! Siitä onkin todella paljon aikaa, kun on haasteita tai tunnustuksia kiertänyt. 

Tunnustukseen kuuluu kertoa kuinka päätyi bloggausharrastuksen pariin ja antaa vinkkejä aloitteleville bloggaajille. Ensimmäisen blogin perustin 2007 koulukaverini innoittamana, se oli sellainen päiväkirjamainen blogi, jota luki vain muutama ihminen. 2008 taisin sitten perustaa ensimmäisen puutarhablogin sen innoittamana, kun aloin kunnostaa vanhempieni rintamamiestalon puutarhaa. Tämä nykyinen blogi on järjestyksessään kolmas "puutarhablogi" vaikka käsittelen kyllä paljon muitakin aiheita, kuten sisustusta ja käsitöitä. Tätä Pionimetsä- blogia luonnehtisin ehkä enemmän lifestyle- kuin puutarhablogiksi.

Ohjeita aloitteleville bloggaajille: tee omannäköistäsi sisältöä ja VASTAA KOMMENTTEIHIN. On paljon blogeja, jotka ovat teksti- ja kuvasisällöltään mitä laadukkaimpia, mutta meikäläisen kiinnostus kommentoida ja lopulta edes lukea blogeja hiipuu kyllä aika äkäseen, jos bloggaaja ei vaivaudu vastaamaan hänelle jätettyihin kommentteihin eikä näin ollen ole minkäänlaisessa vuorovaikutuksessa lukijoidensa kanssa.

Olen tämän postaukseni kanssa auttamatta niin jälkijunassa, etten laita enää tunnustusta eteenpäin. Se lienee kiertänyt jo varsin monessa blogissa.

Iloista viikonloppua!

maanantai 5. joulukuuta 2016

Lahjapaperin rapinaa

Eilinen lumisade vaihtui raivoisaan tuuleen ja pluskeliin, joka vesisateen myötä sulatti taas kaikki lumet. Yritän pitää jouluista tunnelmaa yllä sisällä viettämällä hämärähyyryä kynttilöiden ja tunnelmavalojen loisteessa. 

Tein viikonloppuna muutamia joululahjahankintoja, jotka me Nikin kanssa yhteistuumin pantiin äsken pakettiin. Huomenna ajattelin silittää keittiöön jouluverhot. Viikonloppuna pitäisi käydä koeistumassa sohvia, meillä kun ei ole vielä olohuoneessa sohvaa, Edellisen laitoimme suosiolla uudenvuodenkokkoon, kiitos Nikin...

Tunnelmallista maanantai-iltaa!

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Villasukkia ylösalaisin

Villasukkia on valmistunut syksyn mittaan tasaiseen tahtiin. Nämä neljä paria naisten sukkia ovat vielä kotia vailla. Pientä varastoa valmiita villureita on aina hyvä pitää, on sitten mistä ottaa jos tarve tulee. Sukkien kuvaaminen omissa jaloissa on muuten aavistuksen hankalaa, kun olet liian laiska virittääksesi kameraa jalustaan. Siispä ylösalaisin sukkakuvia!

 Näitä Novitan Ihastus-sukkia on tullut kudottua useammissa sävyissä, tässä vähän jouluisemmat versiot punaisesta ja luonnonvalkoisesta kokoa 39.
 Näihin aniliininpunaisiin Kerttu-sukkiin löytyy ohje Ulla-neuleen sivuilta, klik klik! Sukat on taas mitoitettu omaan jalkaan eli 39.
 Nämä pitsineulesukat olivat helpot ja nopeat kutoa ja ne istuvat mukavasti jalkaan. Olen hillonnut näitä valmiiden sukkien pinossa, vaikka vähän kutkuttelisi ottaa ihan omaan käyttöön... Ehkä teen toiset samanlaiset jostain toisesta väristä... Ohje sukkiin löytyy Novitan sivuilta täältä.

 Kotkan työreissulla valmistuivat tällaiset siksat-vartiset sukat. Sukkien ohje löytyy muutaman vuoden takaisesta Novitan 7 veljestä -lehdestä.


Tulipas tästä melkoinen Novita-mainos, ei ollut tarkoituksellista eikä maksettua. Ensi kerralla sitten jotain ihan muuta kuin seiskaveikkaa.

Sateista sunnuntaita!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Keittiön toimivuus arjessa

Keittiö on näyttänyt paperilla ja paikalleen rakennettuna varsin hyvältä. Mutta entäs käytännössä? Keittiön toimivuutta tosielämässä on testattu nyt kolmen viikon ajan. Kaikki kodinkoneet toimivat moitteettomasti, vaikka kuulinkin muutamilta tutuilta epäileviä kommentteja Ikean kodinkoneiden laadusta. Varsinkin uuni saa ihan 10+++ -arvosanat! Leipomukset paistuvat tasaisen varmasti. Testattu on jo useamman sämpylätaikinan ja piirakan verran. Keittiön kaikki toiminnot on käytännössä todettu hyvin sijoitelluiksi. Tiskipöytä - astianpesukone - astiakaappi: nämä ovat sijainneiltaan oikeissa paikoissa ja astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys käy näppärästi. Jääkaappi ja pakastin, hella, vesipiste, laskutasot: bueno! EDIT: unohdin mainita, että kuivauskaappiahan meillä ei ole ja sen tarpeellisuus tai tarpeettomuus on nyt tullut todistettua. Eli ei ole meillä käyttöä kuivauskaapille. Käsin tiskattavat kuivaan heti kaappiin tai laatikkoon laitettavaksi ja siinä se.

Ottaiskohan Ikea mut keittiösuunnittelijaksi? Työnäyte on jo annettu ;)

Mukavaa isäinpäivän iltaa!

perjantai 4. marraskuuta 2016

Sydämeltään esteetikko


Tiedättekö sen tunteen, kun on viimein päässyt sellaiseen kotiin, joka miellyttää omaa silmää joka nurkasta? Kun on vuosikaudet asunut vuokra-asunnoissa, joissa oikein mikään ei ole kohdannut omien mieltymysten kanssa? Kodissa mulle lähes tulkoon tärkeintä on keittiö. Ei siksi, että olisin mikään himokokkaaja, en todellakaan, mutta keittiön ulkonäöllä on valtavan suuri merkitys. Keittiön, vessan ja kylpyhuoneen ulkonäöllä. Monissa edellisissä asunnoissa vessa oli yhtä kuin kylpyhuone. 

Kun muutin kotoa lukion jälkeen mennäkseni puutarhakouluun, oli ensimmäinen oma kämppäni reilut 60 neliönen (ihan luksusta) kaksio pikkukaupungin keskustassa puutalon toisessa kerroksessa. Asunnossa oli juuri tapetoitu olohuone ja makuuhuone, keittiö valkoisine ovineen ja männynvärisine listoineen ja vetimineen oli suoraan 90-luvulta, koko kämpässä muovimatot, myös kylpyhuoneen seinissä ja lattiassa. Mulla oli jopa oma sauna ja parveke! Olihan se melkoisen ruhtinaallinen opiskelineidin ekaksi asunnoksi. Ruhtinaallisiksi ei voinut kuvailla rahamäärää, joka jäi opintotuesta käteen vuokran jälkeen: 5 euroa. En tiedä. miten vielä olen hengissä :D

Seuraava kämppä oli ensimmäinen yhteinen kotimme, yksi iso huone ja keittiö vähän isomman kaupungin puutaloalueella. Keittiö oli maalaisromanttisen vaalea ja suhteellisen uusi, huoneessa oli alkuperäinen vihreä koristeellinen kaakeliuuni, joka vieläpä oli toiminnassa. Vessassa oli suihkukaappi.

Sitten seurasikin liuta muita asumuksia. 

Rivitalokolmio 90-luvun designilla (samanlaiset keittiönkaapit kuin ekassa kämpässä) ja kylpyhuoneessa muovimatto lattiassa ja seinissä samaten kuin vessassa. Asunto oli miehen oma ja sinne tehtiin lattiaremppa ja pari huonetta tapetoitiin. Koskaan siitä ei kuitenkaan tullut mikään superkiva.

Pieni kaksio hillittömän rumalla keittokomerolla ja lähes oksettavan kamalalla pienen pienellä vessa/suihkukopperolla. Tummat laminaatit oli jees ja paikassa oli hyvä feng shui. 

Sieltä sitten vanhaan puutaloon keittiö + olohuone ja makuualkovi, jossa villasukat pyörivät jaloissa ja verhot heiluivat ikkunoissa. Vanha käyttökiellossa oleva kaakeliuuni ja huonekorkeus 3,5 metriä. Vessassa suihkukaappi. Ei yhtään mun tyyliset tapetit revenneiden pinkopahvien päällä. Vesi omasta kaivosta, koiran juomakupissa hetken aikaa seisovan veden päälle muodostui kelmu. Ei houkutellut juomaan. Osto/kantovesi.

Tilanpuutteessa muutimme saman talon toiseen päätyyn, jossa olikin valtavasti neliöitä. Keittiö ja peräti neljä huonetta. Kaksi kaakeliuunia, ihan kivat maalaisromanttiset keittiönkaapit, vessassa suihkukaappi (taas!!!). Vanhan talon tunnelma pilattu laminaateilla. Vähän enemmän rempattu kuin talon toista päätyä, joten lämpökin pysyi vähän paremmin sisällä eikä joka nurkasta vetänyt. Osto/kantovesi edelleen.

Tästä asunnosta muutimme sitten raksa-aikaiseen väliaikaistaloomme, jossa villasukat lähtivät jälleen pyörimään vinhasti kintuissa. Viime talven kovilla pakkasilla sisälämpötila pysyi maksimissaan 14 asteessa vaikka mitä vippaskonsteja olisi yrittänyt ja sähköyhtiö kiitti. Herrajumala minkälaisia sähkölaskuja postilaatikkoon tipahteli! Noh, untuvapeiton alla tuli ainakin hyvin uni, kun ei ollut tukalan kuumaa :D Talossa ja paikassa on erityisen hyvä feng shui ja ihan mahtavat maisemat koko valtavan peltoaukean yli ja talon vieressä virtaa pieni "joki". Kylpyhuone ja sauna uusimmasta päästä eli 90-luvulta, lattiat monenkirjavia muovimattoja ja lautalattioita. Keittiö sanalla sanoen kauhea, vessa vielä kauheampi. Vesi pellon keskellä olevasta lähteestä joten peseytymistä ja pyykinpesua lukuun ottamatta kanto/ostovesi. 

Ja nyt ollaan täällä On lämmin, hanasta tulee juomakelpoista vettä, pintamateriaalit on yhdessä valittuja ja niin mieluisia. Keittiö on maailman ihanin vaikka itse sanonkin (koska se on mun suunnittelema). Täällä on oma rauha mutta kuitenkin muutaman sadan metrin päässä asuu muitakin ja katuvalot alkavat puolen kilometrin päässä. Pimeyteen olen kyllä tottunut, mutta varsinkin talvisaikaan, kun hämärä tulee niin aikaisin, sitä mielellään kävelee katuvalojen suuntaan lenkkeilemään. Kissatkin asettuivat varsin kivuttomasti uuteen kotiin. Verneri on muuttanut elämänsä aikana seitsemän kertaa ja Helmikin neljästi, joten alkaahan tämä sujua jo ihan rutiinilla.

Tulipas hillittömän pitkä sepustus... Kiva jos jaksoit kahlata loppuun saakka :)

Lupsakkaa perjantaita ja viikonloppua!

torstai 27. lokakuuta 2016

Raksasta kodiksi - täällä ollaan


Hei!
Onko täällä enää ketään?
Blogi on ollut ihan liian kauan hiljainen, kun muu elämä on ollut varsin hektistä.
Ensimmäistä kertaa avasin tietokonettakaan moneen kuukauteen, puhelimella olen vaihtelevalla menestyksellä lueskellut blogipäivityksiänne, mutta kommentointi on ollut ihan onnetonta jos sitä on ollut ylipäätään lainkaan. Instagramin puolella olen ollut hiukan aktiivisempi, löydät mut sieltä nimellä pionimetsa.

Olemme viimein päässeet muuttamaan, muutama yö tässä on nukuttu uuden katon alla. Kaikki tavarat ovat pääasiassa vielä purkamatta ja sekalaista tilpehööriä on monessa osoitteessa. Pikku hiljaa järjestelen tavaroita uusille paikoilleen ja fiilistelen tätä kauan odotettua hetkeä.

Kivaa sadepäivän iltaa just sulle, kuullaan jatkossa taas vähän useammin :)

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Juhannuspäivänä

pihatien varrelta


Lempeää Juhannusta!